Ammatti-identiteetti

Tämän kevään aikana olen oppinut paljon. Ennen ammattiopintojani en tiennyt juuri mitään esimerkiksi digijärkkäreistä, mitä nyt olin satunnaisia kuvia silloin tällöin räpsinyt. Filmille kuvaaminen ei käynyt mielessä edes villeimmissä ajatuksissa ja HDCam oli joku mörkö AV-kiskan pimeimmässä nurkassa.

Mutta heti vuoden alusta huomasin oppivani niitä pieniä asioita, jotka olivat muille ehkä itsestäänselvyyksiä mutta minulle vielä kovasti hämärän peitossa. Kädessäni on paperi, jossa lukee ”Aloituskysely kuvauksen ammattiopintoja aloittelevalle” ja kääntäessäni sen ympäri, löydän pitkän listan termeistä, joihin en osannut vastata tammikuussa. Nyt melkein nauran tammikuun minälle, koska suurin osa termeistä on muuttunut itsestäänselvyydeksi. Ja ne muutamat, joita en vielä tiennyt, voin katsoa netin syövereistä.

Olen kotonani kameran takana. En ehkä osaa vielä kaikkea, mutta koen olevani menossa oikeaan suuntaan. Mutta olisi väärin sanoa että tunnen tällä hetkellä olevani kuvaaja. Kevään aikana olen kasvanut paljon kuvaajana, mutta olen tehnyt itselleni merkittävän ohjaustyön EloTV-mainoksen myötä ja olen ohjaajana myös tällä hetkellä ennakkotuotannossa olevassa Kaipuu-lyhytelokuvassa. Koen siis olevani tällä hetkellä enemmän ohjaaja kuin kuvaaja. En koe sen kuitenkaan olevan huono asia, sillä ohjaajan hommat ovat opettaneet minulle myös paljon sitä kuvaajan puolta ohjaajan näkökulmasta. Olen oppinut ohjaajan tuolin myötä ottamaan enemmän vastuuta tekemisistäni ja työryhmästä, sekä tajuamaan kokonaiskuvaa paremmin.

Mitä ammatti-identiteettiin tulee, koen tällä hetkellä olevani vielä hieman epävarma kuvaaja. Olen rutkasti varmempi kuin esimerkiksi vuosi sitten, mutta en vieläkään voi sanoa olevani täysin varma itsestäni. Vuosi sitten en kuitenkaan uskaltanut vielä edes ajatella työharjoitteluun lähtemistä ja nyt odotan jo innolla sitä, mitä tuleman pitää. Uskon että hyvä ja opettavainen työharjoittelupaikka on juuri se piste i:n päällä, joka kasvattaa minut varmemmaksi. Kuten aiemmin sanoin, en osaa vielä kaikkea, mutta olen menossa oikeaan suuntaan.

EloTV-mainoksen myötä olen kuitenkin kasvanut varmemmaksi ohjaajaksi, mikä on itselleni tällä hetkellä tärkeämpää kuin täysin varmaksi kuvaajaksi tällä sekunnilla kasvaminen. Ensi syksyn Kaipuu-elokuvan kuvauksissa ohjaaminen jännitti ja stressasi, koska en ollut aikaisemmin työskennellyt oikeiden näyttelijöiden kanssa enkä tiennyt miten opiskelija voisi lähteä ohjaamaan kokeneita näyttelijöitä. Nyt mainoksen myötä jotenkin tajusin ettei se ole niin iso juttu, kuin minkälaisena olen pitänyt sitä. Sain mainoksen näyttelijöiltä hyvää palautetta ja tiedän nyt pystyväni ohjaamaan myös Kaipuun. Satavarmasti.

Kevätlukukauden alulla sain hankittua itselleni ensimmäisen digijärkkärini ja se on mielestäni edesauttanut paljon kuvaajaksi kasvamista. Olen ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa kameran kanssa, joten itsenäinen puuhastelu tiimillä ”minä ja kamera” ovat yksi parhaimmista oppimismuodoista. Sitä ikään kuin pystyi koulussa läpikäydyt asiat vääntämään itselleen rautalangasta ja kamerani avulla olen oppinut asiat niin paljon paremmin että lähes harmittaa ettei minulla ole ollut mahdollisuutta hankkia järkkäriä aikaisemmin. Ei sen avulla tietenkään mitään HDCamejä tai Alexoja opittu, mutta kuvaamisen perusteissa ja joidenkin niksien opettelussa se on ollut mitä kätevin.

Lähitulevaisuudessa, eli ensi lukuvuoden keväällä, ajattelin suorittavani myös leikkaajan ammattiopinnot nimenomaan tukeakseni kuvaajan opintojani. Koen että kuvaajan on hyvä osata myös leikata, joten tämä on mielestäni hyvä jatkumo. Lisäksi lyhyeksi jäänyt värimäärittelykurssi ei mielestäni antanut itselleni tarpeeksi ja toivon että leikkausopintojen myötä myös se puoli asiasta tulee opituksi paremmin.

Työharjoittelupaikkaa aion lähteä etsimään Ylen suunnalta, sillä olen kuullut että siellä työharjoittelijoita opetetaan tekemään ja ainakin aluksi on kokoajan joku ikään kuin ”pitämässä kädestä”. Haluaisin draamapuolelle harjoitteluun, koska se kiinnostaa minua enemmän kuin monikameratuotannot.

Jos kauemmas tulevaisuuteen pitää lähteä katsomaan niin suunnitelmia on alan työkentän tiimoilta, mutta valitettavasti en uskalla lähteä sellaisia asioita vielä julkisessa blogissa kirjoittamaan. Mutta sen verran kai voin sanoa että haluan edelleen kansainvälisiin hommiin, mutta aika näyttää mitä tuleman pitää.

Tästä keväästä on kuitenkin hyvä lähteä eteenpäin!