Filkkariviikon masterclass

Jarkko Laine kävi puhumassa meille työstään ja elokuvastaan Ajomies. Sen lisäksi että saimme nähdä kyseisen elokuvan ensimmäisten joukossa, saimme kuulla myös mielenkiintoisia juttuja kronologisesti kuvaamisesta.

Ajomies oli viidellä tavalla erikoinen elokuvatuotanto.

1. Se oli kronologisesti kuvattu
Kaikki kohtaukset kuvattiin siinä järjestyksessä, missä ne tapahtuvat elokuvassa. Laine kertoi että joitakin kohtauksia oli muistaakseni pakko kuvata hieman väärässä järjestyksessä, mutta pääpointti lepäsi kronologisuudessa.

2. Pieni kuvausryhmä, vain 14 henkeä.
Siinä missä suomalaisissa tuotannoissa normaalit pitkän elokuvan tuotantoryhmät ovat n. 25-30 henkeä, Ajomiehessä oli van 14 ihmistä. Laine kertoi että 1970-luvulla Ranskassa tehtiin paljon ihmissuhde-elokuvia katukuvassa ja pienellä ryhmällä ja tämä vaikutti hänen ja toisen ohjaajan mielestä kokeilun arvoiselta jutulta.

3. Kuvaukset kestivät 21 päivää
Normaalisti kotimaisen pitkän leffan kuvaukset kestävät Laineen mukaan 25-35 päivää, mutta Ajomies kuvattiin 21 päivässä. Muistaakseni Laine sanoi tahdin olleen nopea, mutta kronologisuus ja pieni kuvausryhmä edesauttoivat tämän toteutumista.

4. Budjetti oli vain 460 000 euroa
Jälleen kerran pieni on kaunista. Laine kertoi normaalin pitkän elokuvan budjetin roikkuvan 900 000 - 1.5 miljoonassa eurossa jos puhutaan kotimaisista elokuvista. Pieni työryhmä, vain muutama näyttelijä ja kuvauspäivien vähyys edesauttoivat budjetin pienentymistä.

5. Näyttelijät eivät olleet lukeneet käsikirjoitusta etukäteen
Elokuvan näyttelijät eivät saaneet lukea käsikirjoitusta etukäteen, koska tekijät halusivat jokaisen reaktion olevan mahdollisimman aito ja etteivät näyttelijätkään tietäisi mitä tuleman pitäisi. Kohtausta kun alettiin kuvaamaan, näyttelijät saivat lukea sen kyseisen kohtauksen pari kertaa läpi ennen kuin laitettiin kamera pyörimään. Ilmeisesti näyttelijöiden mielestäkin tämä oli ollut mielenkiintoinen työskentelytapa.

Elokuva kuvattiin 16 mm filmille, koska tekijät halusivat elokuvaan dokumentaarista fiilistä. Filmikameran valintaan vaikutti myös tuo mainitsemani 1970-luvun ranska ja se tosiasia että tekijät olivat 1970/Usa-aneja ja tämä ranskalainen elokuva vaikutti myös Usaan ja ne siellä innostuivat. Ja samaten pari suomalaista 2000-luvulla.
Dokumentaarisen fiiliksen takia kamera myös pidettiin suhteellisen kaukana henkilöistä ja tapahtumista. Filmi kehitettiin Belgiassa ja objektiiveja tuotannossa oli viittä erilaista.

Jarkko Laineen luento oli mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen ja elokuva oli erilaisella tavalla upea. Mielestäni nuo Laineen luettelemat viisi kohtaa toivat kieltämättä oman säväyksen kyseiseen elokuvaan.