Kaipuu

Kaipuu on lyhytelokuvaprojektimme, joka pääsi tuubin kautta tuotantoon viime perjantaina. Tuttavallisemmin projekti kulkee nimellä "Keijo" ja se kertoo kahdesta veljeksestä, joista nuorempi ei ole päässyt yli äitinsä menetyksestä. Veljekset hakevat apua metsän noidalta, jonka avulla nuorempi veljeksistä pääsee tapaamaan äitinsä vielä kerran.
Projekti käynnistyi jo viime syksynä ja olen tässäkin ohjaajana. Siksi olinkin äärimmäisen iloinen että pääsin ohjaamaan EloTV-mainoksen tänä keväänä, koska sain kyseisestä ohjauksesta paljon itsevarmuutta ja luottamusta omaan osaamiseeni ensi syksyä ajatellen.

Kuva pinterestin ensimmäisestä moodboardistamme.

Tämä kevät on Keijon osalta mennyt ennakkotuotannon merkeissä ja alunperin meidän oli määrä kuvata viikolla 21, mutta kuvaukset siirtyivät ensi syksyyn. Olen tehnyt paljon yhteistyötä ryhmämme kanssa eri osa-alueilla, mutta jos ajattelen asiaa nyt vain omien opintojeni kannalta niin olen tehnyt paljon juttuja Sabinan kanssa, joka on kuvaajamme elokuvassa.
Kuvapalaverit alkoivat melkein heti käsikirjoitusversioiden lähtiessä kehittymään ja aluksi rakentelimme lähinnä moodboardia pinterestiin.

Kuva pinterestin toisesta moodboardistamme.
Ensimmäinen moodboard osoittautui kuitenkin osittain turhaksi, koska käsikirjoitus muuttui radikaalisti saatuamme palautetta käsikirjoitusopettajilta. Palautteen jälkeen ja uuden käsikirjoituksen muotoutuessa uuteen muotoonsa, aloimme kuitenkin välittömästi kehittää moodboardia uuteen suuntaan.


Ennen kuin saimme käsikirjoitusopettajilta palautetta, työstimme myös alustavaa kuvakäsikirjoitusta Sabinan kanssa ja noh.. Se oli periaatteessa turhaa työtä, koska emme voi käyttää niitä uuden käsikirjoituksen myötä, mutta koen kuvakässäreiden tekemisen opettaneen meille ainakin jotain. Suunnittelimme kuvia yhdessä Sabinan kanssa ja itse piirtelin kuvakarttoja siinä missä Sabina keskittyi kuvien piirtämiseen.
Itse olen kahden vuoden aikana kokenut kuvakäsikirjoituksen älyttömän hyödylliseksi välineeksi enkä ikinä haluaisi lähteä kentälle ilman sellaista. Jo fiktioprojektin aikoihin sitä tajusi kuinka oleellinen työväline kuvakäsikirjoitus on koko työryhmän puolesta, vaikka olin silloin äänissä. Pelkkä kuvalista ei vain toimi samalla tavalla.

Lisäksi kevään aikana käytiin kiertelemässä Tampereen ympäristössä täydellisiä järviä täydellistä saarta etsien. Ongelmaksi muodostui lähinnä se että Suomessa kaikkien järvien rannat tuntuvat olevan täynnä mökkejä ja meidän elokuvamme sijoittuu maailmaan, jossa niin ei ole.
Yllättäen täydellinen järvi ja lokaatio tuntui löytyvän filmiharjoitustemme myötä Kintulammelta, joka oli hiljainen ja täydellisen mökitön pieni järvi. Ajattelimmekin sitä kuvauspaikaksemme, kunnes sitten käsikirjoitus lähti muuttumaan. Mutta nyt järvi on palannut kässäriin, joten saattaa olla että syksyllä suuntaamme siltikin Kintulammelle!

Kevään ensimmäiseltä location scoutilta.

Koska aikaisemmat kuvakäsikirjoitukset osoittuivat tarpeettomiksi, päätimme tehdä tuubikakkoseen sen verran kuin ehdimme, mikä tarkoitti avainkuvien piirtämistä jokaisesta kohtauksesta.

Haluan painottaa tässä nyt sitä että kuvakäsikirjoitus on Sabinan piirtämä, mutta jokainen kuva on meidän yhdessä suunnittelema. Itse piirsin vain alustavia kamerapaikkoja ja nekin on vasta hahmotelmia ja koskevat ensimmäistä käsikirjotusta. En halua ottaa kunniaa kuvakäsikirjoituksesta, koska se on Sabinan käsialaa.
Mitä olen kuitenkin kevään aikana oppinut niin ohjaajan ja kuvaajan yhteistyöstä ennakkotuotannossa. Jo tässä vaiheessa tuotantoa, koen Keijon olevan hyvin opettavainen projekti kaikin puolin ja kaikkien työryhmäläisten osalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti