Valon suuntaan vaikuttaa yleensä se, mikä on valon motiivi. Esim. tuleeko valo ulkoa katulampusta vai kynttilästä sisällä. Tällöin on hyvä huomioida varjon suunta, mihin ihminen yleensä kiinnittää helposti huomiota.
 |
| Angel Filmsin valaisuharjoituksesta |
Ulkona kuvatessa päävalona on yleensä aurinko ja öisin taivaankansi tähtineen/kuineen sekä tieysti siitä heijastava aurinko. Ulkona erilaiset pinnat heijastavat valoa ja näin ollen valo on ulkosalla yleensä pehmeämpää, mikä kannattaa ottaa valaisussa huomioon. Jos tavoitteena on saada luonnollinen valo, kannattaa asettaa suuria laajalle valoa levittäviä lamppuja suhteellisen kauas setistä. Värilämpötila ulkona liikkuu yleensä 5600-7000 kelvinin välillä, mutta esim. ilta-aurinko saattaa olla jopa 3000 kelviniä.
 |
| Repunpään takkatulen valaisusta. Riku toimi valaisijana. |
Sisällä valaistessa päävalona on yleensä joko ikkunasta kajastava kylmä valo tai sitten sisällä olevat lamput tai esim. takkatuli. Erilaiset pinnat heijastavat edelleen valoa, mutta heijastunut valo on yleensä heikompi kuin ulkona johtuen auringon valosta. Sisällä valaistessa riittää yleensä pienemmät lamput, sillä päävalo on yleensä lähtöisin jostain muusta kuin suoraan paistavasta auringosta. Sisällä kelvinit ovat yleensä 3200-4000 välillä. Valoa motivoiva lähde määrittelee yleensä sen onko valo kovaa vai pehmeää vai jotain siltä väliltä. Ulkoa tuleva valo on yleensä pehmeämpää, koska valonlähde on kauempana.
Filmille kuvatessa valomittarin käyttö on tärkeää, sillä filmin valotuksesta ei voi saada tarkkaa käsitystä kameran tai minkään monitorin kautta. Toisin kuin digitaalisesti kuvatessa, jolloin kameran ja monitorin avulla näkee heti lopputuloksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti