Ammatti-identiteetti

Tämän kevään aikana olen oppinut paljon. Ennen ammattiopintojani en tiennyt juuri mitään esimerkiksi digijärkkäreistä, mitä nyt olin satunnaisia kuvia silloin tällöin räpsinyt. Filmille kuvaaminen ei käynyt mielessä edes villeimmissä ajatuksissa ja HDCam oli joku mörkö AV-kiskan pimeimmässä nurkassa.

Mutta heti vuoden alusta huomasin oppivani niitä pieniä asioita, jotka olivat muille ehkä itsestäänselvyyksiä mutta minulle vielä kovasti hämärän peitossa. Kädessäni on paperi, jossa lukee ”Aloituskysely kuvauksen ammattiopintoja aloittelevalle” ja kääntäessäni sen ympäri, löydän pitkän listan termeistä, joihin en osannut vastata tammikuussa. Nyt melkein nauran tammikuun minälle, koska suurin osa termeistä on muuttunut itsestäänselvyydeksi. Ja ne muutamat, joita en vielä tiennyt, voin katsoa netin syövereistä.

Olen kotonani kameran takana. En ehkä osaa vielä kaikkea, mutta koen olevani menossa oikeaan suuntaan. Mutta olisi väärin sanoa että tunnen tällä hetkellä olevani kuvaaja. Kevään aikana olen kasvanut paljon kuvaajana, mutta olen tehnyt itselleni merkittävän ohjaustyön EloTV-mainoksen myötä ja olen ohjaajana myös tällä hetkellä ennakkotuotannossa olevassa Kaipuu-lyhytelokuvassa. Koen siis olevani tällä hetkellä enemmän ohjaaja kuin kuvaaja. En koe sen kuitenkaan olevan huono asia, sillä ohjaajan hommat ovat opettaneet minulle myös paljon sitä kuvaajan puolta ohjaajan näkökulmasta. Olen oppinut ohjaajan tuolin myötä ottamaan enemmän vastuuta tekemisistäni ja työryhmästä, sekä tajuamaan kokonaiskuvaa paremmin.

Mitä ammatti-identiteettiin tulee, koen tällä hetkellä olevani vielä hieman epävarma kuvaaja. Olen rutkasti varmempi kuin esimerkiksi vuosi sitten, mutta en vieläkään voi sanoa olevani täysin varma itsestäni. Vuosi sitten en kuitenkaan uskaltanut vielä edes ajatella työharjoitteluun lähtemistä ja nyt odotan jo innolla sitä, mitä tuleman pitää. Uskon että hyvä ja opettavainen työharjoittelupaikka on juuri se piste i:n päällä, joka kasvattaa minut varmemmaksi. Kuten aiemmin sanoin, en osaa vielä kaikkea, mutta olen menossa oikeaan suuntaan.

EloTV-mainoksen myötä olen kuitenkin kasvanut varmemmaksi ohjaajaksi, mikä on itselleni tällä hetkellä tärkeämpää kuin täysin varmaksi kuvaajaksi tällä sekunnilla kasvaminen. Ensi syksyn Kaipuu-elokuvan kuvauksissa ohjaaminen jännitti ja stressasi, koska en ollut aikaisemmin työskennellyt oikeiden näyttelijöiden kanssa enkä tiennyt miten opiskelija voisi lähteä ohjaamaan kokeneita näyttelijöitä. Nyt mainoksen myötä jotenkin tajusin ettei se ole niin iso juttu, kuin minkälaisena olen pitänyt sitä. Sain mainoksen näyttelijöiltä hyvää palautetta ja tiedän nyt pystyväni ohjaamaan myös Kaipuun. Satavarmasti.

Kevätlukukauden alulla sain hankittua itselleni ensimmäisen digijärkkärini ja se on mielestäni edesauttanut paljon kuvaajaksi kasvamista. Olen ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa kameran kanssa, joten itsenäinen puuhastelu tiimillä ”minä ja kamera” ovat yksi parhaimmista oppimismuodoista. Sitä ikään kuin pystyi koulussa läpikäydyt asiat vääntämään itselleen rautalangasta ja kamerani avulla olen oppinut asiat niin paljon paremmin että lähes harmittaa ettei minulla ole ollut mahdollisuutta hankkia järkkäriä aikaisemmin. Ei sen avulla tietenkään mitään HDCamejä tai Alexoja opittu, mutta kuvaamisen perusteissa ja joidenkin niksien opettelussa se on ollut mitä kätevin.

Lähitulevaisuudessa, eli ensi lukuvuoden keväällä, ajattelin suorittavani myös leikkaajan ammattiopinnot nimenomaan tukeakseni kuvaajan opintojani. Koen että kuvaajan on hyvä osata myös leikata, joten tämä on mielestäni hyvä jatkumo. Lisäksi lyhyeksi jäänyt värimäärittelykurssi ei mielestäni antanut itselleni tarpeeksi ja toivon että leikkausopintojen myötä myös se puoli asiasta tulee opituksi paremmin.

Työharjoittelupaikkaa aion lähteä etsimään Ylen suunnalta, sillä olen kuullut että siellä työharjoittelijoita opetetaan tekemään ja ainakin aluksi on kokoajan joku ikään kuin ”pitämässä kädestä”. Haluaisin draamapuolelle harjoitteluun, koska se kiinnostaa minua enemmän kuin monikameratuotannot.

Jos kauemmas tulevaisuuteen pitää lähteä katsomaan niin suunnitelmia on alan työkentän tiimoilta, mutta valitettavasti en uskalla lähteä sellaisia asioita vielä julkisessa blogissa kirjoittamaan. Mutta sen verran kai voin sanoa että haluan edelleen kansainvälisiin hommiin, mutta aika näyttää mitä tuleman pitää.

Tästä keväästä on kuitenkin hyvä lähteä eteenpäin!

Itsearviointi

Valaisun opetuksessa olin mielestäni hyvin läsnä ja pidin etenkin valon käyttäytymistä tutkivista tehtävistä ja siitä kun kävimme Näsilinnassa tutkimassa valoa eri tiloissa. Angel Filmsillä oli tajuttoman hienoa päästä käymään ja siellä tehdyt valaisuharjoitukset olivat kivoja ja opettavaisia.
Nyt jälkeenpäin ehkä hieman harmittaa/kaduttaa etten tehnyt enempää valojuttuja tämän kevään aikana ja filmiharjoituksetkin menivät jotenkin niin että siirryin mutkien kautta valaisijasta 7D:hen. Kyse ei ole siitä etteikö mahdollisuuksia olisi ollut vaan ehkä enemmänkin siitä etten itse ottanut asiakseni enempää, joten syytän tästä ehkä itseäni enemmän.
En vitosta antaisi itselleni juurikin siitä syystä etten ottanut asiakseni enempää tehdä valoja, mutta jotenkin kolmonen toisaalta tuntuu hieman heikolta arvosanalta. Opin kuitenkin paljon valoista, vaikken niitä itse juuri Angeliä enempää tehnytkään. Muiden työskentelyä seuraamalla oppii paljon ja muissa valoharjoituksissa olin kyllä mukana. Joten enköhän minä nelosta itselleni lähtisi kuitenkin antamaan.
Arvosana: 4

Kuvaajan opinnot otin aina enemmän sydämmelleni kuin valaisun opinnot, myönnän. Koen olleeni hyvin paikalla, vaikka Alexan koulutus ja toinen Angel Filmsillä käynti jäikin tekemättä, mitkä harmittavat minua aivan tuhottoman paljon. HDCam-päivät olivat hienoja ja opettavaisia enkä malta odottaa että pääsisin itse HDCamin varteen. Se olikin meillä kamerana EloTV-mainoksessa ja on suunnitteilla ottaa se myös ensi syksyn Kaipuu-elokuvaan, jonka myötä (vaikka ohjaaja olenkin) toivon oppivani sen käytöstä vielä enemmän.
Tykkäsin myös todella paljon Jarkko Laineen filkkariviikon masterclassista todella paljon, koska elokuva oli mielestäni erilainen suomalainen ja sen erilaisuus tekemisvaiheessakin oli todella mielenkiintoista.
Kuvaushommia olen tehnyt keväällä enemmän kuin valohommia, mutta lähinnä assarina. Mutta koen assaroinnin opettaneen paljon enemmän kuin varsinaisesti kuvaajana toimimisen, koska silloin on enemmän tekemisissä itse kameran kanssa. Filmikameraharjoituksissa filmikameraa assaroiminen oli aivan sairaan siistiä!
Kuvauspuolesta uskaltaisin lähteä tarjoamaan itselleni vitosta. Vaikka Alexa ja Angel Films jäivätkin välistä ja oli muutama muukin poissaolo, mainoksen tiimoilla tekemäni työ mielestäni kompensoi jotenkin nämä poissaolot.
Arvosana: 5

Työkalupakkeja

Jos lähtisin kuva&valo-ammattilaisena kentälle..
- Työhanskat
- Ruuvimeisseli/Leatherman
- Kunnolliset työkengät, joissa voi seistä pitkiä päiviä.
- Vaatteet, joissa otan huomioon sään ja jotka pitävät lämpöä/suojaavat.
- Gaffaa ja sähköteippiä.
- Klipsejä/pyykkipoikia ihan sairaasti.
- Taskulamppu
- Linssien puhdistus-välineet
- Varustevyö, missä kantaa kaikkea mukana. Tai reisitaskulliset työhousut.
- (Jos valaisemaan lähtisin, saattaisin ottaa myös ylimääräisiä kalvoja takataskuun)


Jos lähtisin ohjaajana TTVO-projektiin..
- Gaffa.
- Parsinlankaa ja neula.
- Liimaa.
- Maalia.
- Accessit kaikkiin mahdollisiin TTVO:n tiloihin.
- Työhanskat + rönttövaatteet, joista ei haittaa jos menevät pilalle.
- Tekijän asennetta.

Kirjallinen käännöstyö

Tässä pätkä kääntämästäni osiosta kirjasta Visual Story.

Harjoitusta, ei teoriaa

Nyt sinusta saattaa tuntua että tämä kirja on äkillisesti kääntynyt käytännön tieltä. Esittely lupasi että kirja auttaisi sinua suunnittelemaan ja kuvaamaan elokuvan tai videon. Joten miksi kaikki tämä ”piste, viiva, ala”-juttu? Kaikki kuulostaa liian teoreettiselta.

Älä anna termien hämätä sinua. Tämä kirja käsittelee parempien kuvien tekemistä, ja visuaalisten rakenteiden kontroloiminen on tärkeää siihen päämäärään pyrkiessä. Visuaalinen teoria ei tuhoa luovia vaistoja, tapa spontaaniutta tai muutu epäkäytännölliseksi. Visuaalinen rakenne päinvastoin auttaa ideoitasi toimimaan käytännössä. Katso Kuin Raivohärkää (1980) ja huomaat että jokainen nyrkkeilykehäosio on osa kehitystä, mikä tukee tarinan, äänen ja visuaalisuuden intensiteettiä. Scorcesen taisteluosiot muuttuvat yksinkertaisesta monimutkaiseksi. Tai katso viistoja viivoja X-kirjaimessa The Departed-elokuvan (2006) alkukuvassa ja seuraa niiden toistumista läpi elokuvan. Hitchcockin Linnut-elokuvassa (1963) linnuilla on kehityksensä kerääntyessään ja hyökätessään. Katso visuaalista kehitystä Vaarallinen romanssi-elokuvan (1959) maissipeltokohtauksessa.

Automainokset voivat saada ajoneuvon näyttäytymään nopeammin kuin mikään muu autokaupan ajoneuvo, kiitos visuaaliselle kehittymiselle. Katso mitä tahansa Fred Astairen tai Busby Berkeleyn musikaalia ja näet visuaaliset kehitykset, aivan kuten tanssinumerotkin, nostattavat intensiteettiä. Katso talon rakenteita Coppolan Kummisedässä (1972) Michael Corleonen ottaessa vallan perheessä. Huolellisesti suunnitellut visuaaliset kehitykset Ihmeperheessä (2004) nostavat intensiteettiä. Katso kuinka toimintakohtaukset on rakennettu yksinkertaisesta monimutkaiseksi Spielbergin Kadonneen aarteen metsästäjissä (1981), tai seuraa kuinka hermoromahdus kehittyy visuaalisesti Roman Polanskin Repulsionissa (1965). Katso kuinka Taru Sormusten Herrasta-trilogian (2001-2003) taistelukohtauksissa on järjestetty niiden visuaalinen kehittyminen.

Visuaalinen kehitys nosti videopelien korkeempien tasojen intensiteettiä. David Fincherin Seitsemän (1995) on kehityksien sarja, joka seuraa rikoskohtauksia ja lisää nousevaa intensiteettiä jokaiseen takaa-ajokohtaukseen. American Beautyn värisuunnitelma yhdistää punaisen, valkoisen ja sinisen. Katso muistihäiriön kehittymistä elokuvassa Tahraton mieli (2004) ja värivaihteluita Eastwoodin Million Dollar Babyssä (2004). Jos tiedät mitä katsot, ne ovat esimerkkejä aukottomasta tarinankerronnasta ja visuaalisesta kehittymisestä. Kaikki riippuu visuaalisesta rakenteesta.

Piste muuttuu viivaksi, viiva alaksi ja ala massaksi on vain esimerkki siitä miten visuaalinen kehitys muuttuu yksinkertaisesta monimutkaiseksi. Kehittymiset ovat tärkeitä tarinan tai musiikin rakenteelle ja samoin ne ovat tärkeitä visuaaliselle rakenteelle. Visuaalista rakennetta kontroloidaan visuaalisuuden perusosilla ja kun nämä perusasiat on selvitetty, saamme aikaan visuaalisen rakenteen ja tärkeän linkin visuaalisuuden ja tarinan välille.

Ensimmäinen askel on selvittää mitä visuaaliset osat ovat. Olemme riippuvaisia näistä seitsemästä osasta ja itseasiassa nämä osat voivat esittää mitä tahansa osaa, mielialaa tai tunnetta, ja ne ovat mahtavia televisiossa, tietokoneruudulla tai isolla kankaalla. Nämä monipuoliset osat toimivat loistavasti näytellyissä elokuvissa, animaatioissa ja tietokoneella luodussa mediassa. Ne ovat etsityimpiä (ja vähiten ymmärrettyjä) osia maailmassa.

Tila, suunta, muoto, voimakkuus, väri, liike ja rytmi. Monet kuvan tekijät eivät edes tiedä mitä nämä visuaaliset osat ovat ja silti ne esiintyvät jokaisessa elokuvassa, tv-ohjelmassa, teatteriesityksessä, tietokonepelissä, valokuvassa ja piirroksessa. Näiden osien käyttäminen vaatii niiden perusperiaatteiden ymmärtämistä, joihin kaikki rakenteet perustuvat. Se on kontrastin ja samankaltaisuuden periaate, josta selitetään seuraavassa kappaleessa.

Valon ominaisuuksista

KESKUSTORIN BUSSIKATOS

Mira, Emilia, Tatu

Kuvan tiedot: suljinaika 1/100, aukkoarvo 6.3, 

ISO-herkkyys 800

PÄIVÄ (n. klo 14:30)

1. Tilan valonlähteet: pilvinen taivas, lumisen katoksen raoista paistava heikko valo, linja-autojen ajovalot silloin tällöin (ja linja-auton sisällä hohtavat käytävävalot)
2. Valon erittely: kylmä; kaikkialta (taivaalta ja lumisesta ympäristöstä) heijastava; voimakkuus riippuu sijainnista (katoksen ulkoreunoilla voimakkaampaa kuin katoksen keskellä); pehmeä
3. Päivällä näkee odottaa bussia. Keinotekoista valaistusta ei päivällä ole katoksessa ollenkaan. Läpinäkyvä katos päästää valon (lumen läpi heikommin) katoksen alle.
4. Päivällä henkilöä kuvattaessa olisi hyvä heijastaa valoa enemmän refleillä. Katoksen päällysosan olisi hyvä olla lumeton. Valaistuksen määrä riippuu tietenkin myös siitä, mitä taustalla halutaan näkyvän. Katoksen ulkoreunoilla pystyy kuvaamaan hyvin ilman lisävälineitä, mutta sisempänä katosta tarvittaisiin ainakin reflejä.

Kuvan tiedot: suljinaika 1/50, aukkoarvo 4.0, 
ISO-herkkyys 1600

ILTA (n. klo 20.00)

1. Tilan valonlähteet: siniset valorivistöt katoksessa, kolmet erityyppiset valot katoksessa, katulamput katoksen ympärillä, linja-autojen ajovalot, valokyltti sekä sisävalot (+ pilvinen iltataivas heijastaa valoa)
2. Valon erittely: kylmä; ylhäältä päin (katulamput ja taivaan heijastus joka puolelta); enimmäkseen heikkoa, spottivalojen alla voimakkaampaa; sininen valo pehmeää, muut katoksen valot kovia
3. Illallakin näkee edelleen odottaa bussia. Sininen valo luo katokseen erilaista tunnelmaa – sininen väri on miellyttävä eikä ärsytä bussiin tulevia matkustajia kuten esim. oranssi valo voisi ärsyttää.
4. Valo on katoksessa sen verran heikkoa, että sitä olisi kuvaustilanteessa pakko jotenkin boostata. Sininen valo on hieno, mutta sitä pitäisi saada vahvemmaksi. Toisaalta myös ”normaalien” valojen pitäisi olla vahvempia. Refleille olisi myös käyttöä. Silmävaloa oli paikan päällä melko lailla mahdoton saada aikaan.

Filkkariviikon masterclass

Jarkko Laine kävi puhumassa meille työstään ja elokuvastaan Ajomies. Sen lisäksi että saimme nähdä kyseisen elokuvan ensimmäisten joukossa, saimme kuulla myös mielenkiintoisia juttuja kronologisesti kuvaamisesta.

Ajomies oli viidellä tavalla erikoinen elokuvatuotanto.

1. Se oli kronologisesti kuvattu
Kaikki kohtaukset kuvattiin siinä järjestyksessä, missä ne tapahtuvat elokuvassa. Laine kertoi että joitakin kohtauksia oli muistaakseni pakko kuvata hieman väärässä järjestyksessä, mutta pääpointti lepäsi kronologisuudessa.

2. Pieni kuvausryhmä, vain 14 henkeä.
Siinä missä suomalaisissa tuotannoissa normaalit pitkän elokuvan tuotantoryhmät ovat n. 25-30 henkeä, Ajomiehessä oli van 14 ihmistä. Laine kertoi että 1970-luvulla Ranskassa tehtiin paljon ihmissuhde-elokuvia katukuvassa ja pienellä ryhmällä ja tämä vaikutti hänen ja toisen ohjaajan mielestä kokeilun arvoiselta jutulta.

3. Kuvaukset kestivät 21 päivää
Normaalisti kotimaisen pitkän leffan kuvaukset kestävät Laineen mukaan 25-35 päivää, mutta Ajomies kuvattiin 21 päivässä. Muistaakseni Laine sanoi tahdin olleen nopea, mutta kronologisuus ja pieni kuvausryhmä edesauttoivat tämän toteutumista.

4. Budjetti oli vain 460 000 euroa
Jälleen kerran pieni on kaunista. Laine kertoi normaalin pitkän elokuvan budjetin roikkuvan 900 000 - 1.5 miljoonassa eurossa jos puhutaan kotimaisista elokuvista. Pieni työryhmä, vain muutama näyttelijä ja kuvauspäivien vähyys edesauttoivat budjetin pienentymistä.

5. Näyttelijät eivät olleet lukeneet käsikirjoitusta etukäteen
Elokuvan näyttelijät eivät saaneet lukea käsikirjoitusta etukäteen, koska tekijät halusivat jokaisen reaktion olevan mahdollisimman aito ja etteivät näyttelijätkään tietäisi mitä tuleman pitäisi. Kohtausta kun alettiin kuvaamaan, näyttelijät saivat lukea sen kyseisen kohtauksen pari kertaa läpi ennen kuin laitettiin kamera pyörimään. Ilmeisesti näyttelijöiden mielestäkin tämä oli ollut mielenkiintoinen työskentelytapa.

Elokuva kuvattiin 16 mm filmille, koska tekijät halusivat elokuvaan dokumentaarista fiilistä. Filmikameran valintaan vaikutti myös tuo mainitsemani 1970-luvun ranska ja se tosiasia että tekijät olivat 1970/Usa-aneja ja tämä ranskalainen elokuva vaikutti myös Usaan ja ne siellä innostuivat. Ja samaten pari suomalaista 2000-luvulla.
Dokumentaarisen fiiliksen takia kamera myös pidettiin suhteellisen kaukana henkilöistä ja tapahtumista. Filmi kehitettiin Belgiassa ja objektiiveja tuotannossa oli viittä erilaista.

Jarkko Laineen luento oli mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen ja elokuva oli erilaisella tavalla upea. Mielestäni nuo Laineen luettelemat viisi kohtaa toivat kieltämättä oman säväyksen kyseiseen elokuvaan.

Työnkuvat

KUVAAJA
Kuvaaja on teknis-taiteellisesti orientoitunut kamera- ja valoryhmän pomo. Ennakkotuotannossa kuvaaja keskustelee ohjaajan kanssa käsikirjoituksesta ja toivonmukaan pääsee yhteisymmärrykseen elokuvan maailmasta ja kuvakerronnasta. Kuvaajalle kuuluu myös lokaatioiden etsiminen ja niissä käyminen ja niihin tutustuminen. Hän on myös yleensä mukana casting-tilaisuudessa ja hän päättää myös kamera- ja valotiimin ympärilleen.
Kuvaaja tekee kuvakäsikirjoituksen yhdessä ohjaajan kanssa ja päättää kuvauskaluston ja formaatin.
Kuvauksissa kuvaaja ohjaa valo- kamera- ja grip-tiimejä ja toimii täten heidän eräänlaisena johtajanaan. Hän seuraa jatkuvuutta ja toteuttaa ennakkoon tehtyjä visuaalisia suunnitelmia. Suomessa kuvaaja yleensä operoi itse kameransa, mutta ulkomailla asiat ovat yleensä toisin ja hänellä on kameraoperatööri.
Kuvaajan työ loppuu vasta kun elokuva/teos on saatu esitykseen. Kuvausten jälkeen hän palauttaa kaluston, jonka jälkeen hän katsoo raakamateriaalin läpi. Jos jälkikuvauksia tarvitaan, ne ovat tietenkin kuvaajan harkinnan alla. Joko kuvaaja tai leikkaaja värimäärittelee lopullisen tuotoksen.
Kuvaajan työtehtäviin kuuluu myös elokuvan markkinointi.

VALAISIJA
Valaisija on kuvauspaikan pääsähkömies, joka vastaa kuvan valaisemisesta yhdessä kuvaajan kanssa ja yleensä kuvaajan ohjeiden mukaan. Kuvaaja itse ei siis ole vastuussa valaisusta vaan antaa nimenomaan ohjeet valaisijalle. Valaisijan tehtäviinsä kuuluu valvoa valojen sijoittamista ennen kuvausta ja kuvauksien aikana. Hänellä on yleensä assareita tuotannosta riippuen kaksi tai useampia.
Valaisijan ja kuvaajan välillä on oltava hyvä yhteisymmärrys, sillä valaisija toteuttaa kuvaajan visioita ja välittää nämä visiot edelleen työryhmälleen.

KAMERA-ASSISTENTTI
Kamera-assareita on yleensä kolme erilaista.
1. Assari on yleensä kuvaajan oikea käsi, joka on vastuussa kalustosta kuvauspaikalla. Hän tekee kalustopäätökset yhdessä kuvaajan kanssa, mutta ei osallistu juuri muuten ennakkotuotantoon. Ykkösassari päättää yleensä kuka voisi olla kakkosassari tuotannossa. Ykkösassari on Suomen tuotantojen kuvauksissa myös vastuussa skarppauksesta.
2. Assari pyörittää kalustoa kuvauksissa, tuntee sen ja osaa käyttää kalustoa. Hän tietää koko ajan missä mikäkin on ja pitää tarvittavan kaluston aina lähellä ja käyttövalmiina.
Videoassari: hoitaa monitoria kuvauksissa.

VALO-ASSISTENTTI
Valotiimissä vallitsee tarkka hierarkia, jossa jokainen tietää paikkansa ja hommansa. Valomiehet ottavat käskyt valaisijalta ja kokoavat valojalustat, statiivit ja pystyttävät valot sekä kytkevät lamput valaisijan ohjeiden mukaan.

Valaisu ulkona ja studiossa

Valaisussa kannattaa huomioida valon ominaisuudet. Valon värilämpötila on eri ulkona ja sisällä ja vastavärit luonnollisesti vahvistavat toisiaan. Valon voimakkuus suhtautetaan yleensä ympäristön vaallitsevaan valotilanteeseen, valon motiiviin tai kerronnalliseen seikkaan kuten ollaanko sisällä pimeässä vai ulkona auringonpaisteessa.
Valon suuntaan vaikuttaa yleensä se, mikä on valon motiivi. Esim. tuleeko valo ulkoa katulampusta vai kynttilästä sisällä. Tällöin on hyvä huomioida varjon suunta, mihin ihminen yleensä kiinnittää helposti huomiota.

Angel Filmsin valaisuharjoituksesta

Ulkona kuvatessa päävalona on yleensä aurinko ja öisin taivaankansi tähtineen/kuineen sekä tieysti siitä heijastava aurinko. Ulkona erilaiset pinnat heijastavat valoa ja näin ollen valo on ulkosalla yleensä pehmeämpää, mikä kannattaa ottaa valaisussa huomioon. Jos tavoitteena on saada luonnollinen valo, kannattaa asettaa suuria laajalle valoa levittäviä lamppuja suhteellisen kauas setistä. Värilämpötila ulkona liikkuu yleensä 5600-7000 kelvinin välillä, mutta esim. ilta-aurinko saattaa olla jopa 3000 kelviniä.

Repunpään takkatulen valaisusta. Riku toimi valaisijana.

Sisällä valaistessa päävalona on yleensä joko ikkunasta kajastava kylmä valo tai sitten sisällä olevat lamput tai esim. takkatuli. Erilaiset pinnat heijastavat edelleen valoa, mutta heijastunut valo on yleensä heikompi kuin ulkona johtuen auringon valosta. Sisällä valaistessa riittää yleensä pienemmät lamput, sillä päävalo on yleensä lähtöisin jostain muusta kuin suoraan paistavasta auringosta. Sisällä kelvinit ovat yleensä 3200-4000 välillä. Valoa motivoiva lähde määrittelee yleensä sen onko valo kovaa vai pehmeää vai jotain siltä väliltä. Ulkoa tuleva valo on yleensä pehmeämpää, koska valonlähde on kauempana.

Filmille kuvatessa valomittarin käyttö on tärkeää, sillä filmin valotuksesta ei voi saada tarkkaa käsitystä kameran tai minkään monitorin kautta. Toisin kuin digitaalisesti kuvatessa, jolloin kameran ja monitorin avulla näkee heti lopputuloksen.

Kamerat ja formaatit

Kuva täältä.

HDCAM
HDCam tallentaa isolle kasetille, mutta siihen on mahdollista nykyään saada erillinen tallennin, jolla saa tallennettua myös digitaalista materiaalia, jolloin ei tarvitse siirtää nauhalta materiaalia koneelle. Kuvasimme EloTV-mainoksemme HDCamillä ja tällä tallentimella, mutta tallensimme sekä nauhalle että digitaalisesti ja hyvä niin, koska mikäli oikein ymmärsin niin jostain syystä tallenin ei tallentanutkaan viimeistä kuvaa. Onneksi tallensimme myös nauhalle, jolloin mitään suurta ongelmaa ei ilmentynyt.
HDCamin hienouksia on se, että sen saa muokattua juuri sellaiseksi kuin itse haluaa. Siihen voi vaihtaa linssejä, looppeja. Siihen saa matteboxin, johon voi laittaa erilaisia filttereitä ja lisäksi mm. folofocuksen, jolla tarkentaminen on helpompaa.
Kamera tallentaa Full HD progressiivista, mutta sillä saa tarpeen vaatiessa myös interlaceä aikaan. Aikanaan HDCam oli standardi formaatti, mutta nykyään sen koetaan olevan jo menneen talven lumia, koska se tallentaa pääsääntöisesti kasetille. Mikäli oikein ymmärsin niin muuten kyseinen kamera ei ole jäänyt ainakaan kovinkaan paljon huonommaksi vaihtoehdoksi.
HDCam-luennolla opittiin periaatteessa paljon kaikista kameran asetuksista ja luento oli todella hyödyllinen ja koin oppineeni silloin paljon. Luennolla opin mm. myös joitain itselleni vielä tuolloin tuntemattomia termejä kuten flaret, bokehi ja mitä eroa on amorfisella linssillä ja normaalilla linssillä.
Kuvaamme ensi syksynä kuvattavan Kaipuu-elokuvan HDCamilla, mutta silloin olen ohjaaja enkä kuvaaja, mutta uskon että opin lisää myös HDCamin saloista projektin merkeissä.

Kuva täältä.

PANASONIC P2
Tästä kamerasta mulla ei oikein rehellisesti sanottuna ole kovinkaan kummoista kuvaa. Ei ainakaan kovin imartelevaa sellaista. Miellän P2:n äärimmäisen hyväksi harjoituskameraksi, jolla on helppo pistää opinnot käyntiin ykkösvuonna mutta siihen se sitten jääkin. Se on yksinkertainen ja sillä saa perusteet helposti haltuun, mutta nyt kun on tutustuttu esim. HDCamiin niin tämänhetkisen mielikuvani mukaan en koskisi P2:een kovinkaan helpolla. Jos tästä kamerasta on oikeasti elokuvakäyttöön (mitä siis epäilen tämänhetkisen mielikuvani takia), niin haluaisin ehkä enemmän tarkennusta siihen miksi ja muutenkin olisi ehkä kivempi saada selkeämpi kuva tästä kamerasta.
No, jos jotain formaateista täytyy sanoa niin kamera tallentaa käsittääkseni sekä HD:tä että SD:tä. Ja P2 näyttää kivalta ja oli LotR-mainoksen tiimoilta suunnitelmissa että käytetään sitä "rekvikamerana" avauskuvassa, mutta se jäi kun saatiin filmikamera sitä kuvaa varten.
P2:lla olen kuvannut ykkösvuoden näyttötyöni, Kultamarjan.

Kuva täältä.

DIGIJÄRKKÄRIT
Canonin EOS 7D on käsittääkseni elokuvaustarkoituksessa käytetyin digijärkkäri. Sillä pystyy kuvaamaan elokuvamaista jälkeä ja sen etuja on se, että sillä pystyy säätämään valotusta, valkotasapainoa ja monia muita asetuksia ihan käsin. Lisäksi 7D:hen käyvät kaikki EF-objektiivit, joten polttovälejä voi säädellä käytännössä laidasta laitaan.
7D:ssä on myös 18 megapikselin CMOS-kenno, jonka ansiosta kamera pystyy tallentamaan enemmän yksityiskohtia.
Filkkaharjoituksissa Kintulammella ja hotellilla toimin ensimmäisessä harjoituksessa 7D-assarina ja Kintulammen Sauna-kuvassa pääkuvaajana. Asiakasprojekti-kurssin Quick&Greenissä assaroin 7D:tä Tatun ollessa kuvaajana. Kyseinen projekti oli äärimmäisen hektinen, kuten arvata saattaa, mutta siinä opin yllättävän paljon objektiiveista. Tai lähinnä teoriassa opitut asiat menivät läpi myös käytännössä. Mutta itse omistan Canonin 550D:n, jonka hankin tuossa vuoden alussa ja sen avulla olen nyt opetellut kuvaamisen saloja itsenäisesti.

Kuva täältä.

FILMIKAMERA JA 16 MM FILMI
Filmikamerakurssi oli mielestäni ehdottomasti kevään kohokohta (jos nyt ei mainosten kuvauksia oteta lukuun) ja koin oppineeni aivan älyttömästi filmikameralla kuvaamisesta. On totta kun sanotaan sen opettavan ihmiselle paljon enemmän kuin digitaaliset kamerat.
Filmikameran kanssa toimiminen itseasiassa pelotti alkuun hieman, mutta voi sitä voiton tunnetta kun onnistui ensimmäisen kerran laittamaan filmirullan paikoilleen ihan oikeaoppisesti pussissa! Se oli hieno hetki se. Myös filmikelan paikoilleen laittaminen filmiharjoituksissa Kintulammella toi tajutonta itsevarmuutta kameratyöskentelystä. Saatoin menettää sydämeni filmikameralle, kuten kaiketi moni muukin meidän ryhmässä.
Filmiharjoituksissa olin takkaharjoituksessa filmikameran assari, jolloin kamera tuli kaikista parhaiten tutuksi. Harjoituksessa oli kuitenkin helppo lähteä assaroimaan, koska perusteet oli opetettu niin hyvin koululla. Oli kuitenkin tärkeää päästä tekemään itse ja koen olevani nyt paljon varmempi filmikameran kanssa kuin esim. P2:n tai minkään digijärkkärin kanssa.

Kaikenkaikkiaan koin saavani kevään aikana hyvät perusteet erilaisten kameroiden kanssa toimimiselle. Olen ehkä edelleen hieman epävarma niiden kanssa, mutta uskon että vain tekemällä ja työskentelemällä kameroiden parissa, oppii oikeasti tekemään. Mutta perusteet on kasassa ja ymmärrän kameroiden eroja, hyviä ja huonoja puolia.

Drive-elokuvan kohtauksen kuva- ja valodramaturgia

Valittiin Rikun kanssa kohtaus elokuvasta Drive, koska elokuva oli molemmille jo entuudestaan tuttu ja molemmat pidettiin siitä. Kohtaus valittiin sen perusteella että siinä on kolme hahmoa ja se sisältää jonkin suuren käänteen, mikä sitten vaikuttaa elokuvaan. Kohtauksessa Driver (Ryan Gosling) on lupautunut auttamaan Standardia (Oscar Isaac) ryöstämään panttilainaamon ja siten maksamaan vankilapäiviensä suojelusta jääneet velat pois. Hommat menevät kuitenkin pieleen ja kohtauksen lopussa panttilainaamon omistaja ampuu Standardin. Blanche (Christina Hendricks) taas on kohtauksessa mukana auttaakseen Standardia ja Driveria noiden tehtävässä ja on ilmeisesti täysin tietämätön paikalle saapuvasta mustasta autosta (mikä selviää vasta seuraavassa kohtauksessa). 

Kohtauksen henkilöiden ja kameroiden paikat

Yllä olevassa kuvassa esittelemme Driverin, Standardin ja Blanchen paikat ja liikkeet. Driver on mustalla, Standard sinisellä ja Blanche punaisella. Kamerapaikat on merkitty A:sta L:ään eli kamerapaikkoja kohtauksissa on yhteensä 12. Lisäksi olemme piirtäneet autojen liikkeet ja sijainnit karttaan. Yllä oleva laatikko kuvaa paikalle saapuvaa mustaa autoa ja alempi, jossa Driver istuu melkein koko kohtauksen ajan, on yllättäen Driverin auto.

Kuvien kestot

Kuvassa esitettynä aikajanallisesti eri kuvien kestot leikkauskohdittain. Kohtaus alkoi kohdasta 49.02 ja päättyi kohdassa 52.00. Sinisellä värillä on merkattu leikkauskohdan aika ja vihreällä sekunnein kuinka kauan kyseinen kuva kesti. Tämän jaon avulla on helppo tulkita että leikkaustahti kiihtyi huomattavasti kohtauksen edetessä Standardin ampumiseen, mikä on merkittävä käännekohta elokuvassa. 

Kohtauksen purku "kuvakäsikirjoitus"-muotoon

(Huom. kuvia saa isommaksi klikkaamalla)

Sivu 1

Ensimmäisessä kuvassa auton varjon perusteella voidaan päätellä auringon olevan kamerasta katsottuna oikealla puolella. Aurinko on myös päävalon lähde oikeastaan koko kohtauksen ajan ja myöhemmin sitä on ehkä vahvistettu joillakin lampuilla. Aurinko kuitenkin kääntyy 180 astetta kohtauksen edetessä, sillä hahmoista ilmestyvät varjot vaihtavat kokonaan puolta ja lisäksi osassa kuvista varjoa ei käytännössä edes ole. Kohtauksen alussa aurinko on kuitenkin A-kamerapaikalta katsottuna oikealla.

Sivu 2

Standardin kävellessä, aurinko edelleen lähes samassa kulmassa kuin ensimmäisessä kuvassakin.

Sivu 3

Taidettiin pohtia mahdollisuutta että Driverin sylissä olisi ehkä jotakin pieniä ledejä tai reflejä, koska kasvoille tulee jostakin valoa vaikka kohtauksessa ei ole auringon lisäksi mitään muuta valon lähdettä ja Driverin kasvot ovat alueella, jonne auringon valo ei oikein tuntuisi taittuvan.

Sivu 4

Mielenkiintoista neljännen sivun ensimmäisessä ja toisessa kuvassa on valollisesti se, että Driverin autosta lähtevä varjo on edelleen samassa kulmassa kuin kohtauksen alkaessa, mutta keskimmäisessä kuvassa paikalle saapuneella mustalla autolla varjoa hädintuskin on tai se on hyvin eri kulmassa. Luultavasti ensimmäinen kuva on otettu kuvauspäivän alulla ja G-kamerapaikalta otettu kuva suurinpiirtein puolessa välissä kuvauspäivää.

Sivu 5

Tällä sivulla ei kai ole mitään sen ihmeempää paitsi että Driverin kasvoille ei tule samaa valoa, mikä nähtiin esim. sivun kolme kuvassa, joka kuvattiin E-kamerapaikalta.

Sivu 6

Blanchen kävellessä takaisinpäin samaa reittiä, jota Standard käveli panttilainaamolle, varjon kulma on edelleen suhteellisen sama. Oletettavasti nämä kävely-ajot on otettu peräkkäin.

Sivu 7

Sivulla seitsemän samaa jostain muualta kuin auringosta tulevaa valoa Driverin kasvoilla. Takana istuvan Blancen kasvot saattavat kyllä sinänsä saada valonsa ihan auringostakin.

Sivu 8

Sivun viimeisessä kuvassa Standardilla ei ole varjoa ollenkaan, joten aurinko on noussut melkoisen korkealle siinä missä se oli kohtauksen alettua kuvan oikealla puolella, jolloin varjot lankesivat vasemmalle.

Sivu 9

Tässä vaiheessa leikkauksen rytmi muuttuu merkittävästi nopeammaksi kuin aikaisemmin. Pitkillä, hitailla kuvilla on nostatettu jännitystä ja annettu katsojalle se ajatus että nyt ei kaikki mene ihan putkeen.. Ja sitten Standard ammutaankin ja leikkausrytmi on meininkiä "Yksi kuva kestää sekunnin", kuten voimme kuvien kestoja esittelevästä kuvasta huomata.

Sivu 10

Driverin suuntakuvassa aurinko paistaa edelleen samasta suunnasta kuin aivan kohtauksen ensimmäisissä kuvissakin, mutta Standardin kuvissa se on kääntynyt jo paljon enemmän "auton taakse". Leikkausrytmi on edelleen todella tiuhaa ja kuvat hyvin nopeita.

Sivu 11

Leikkausrytmi edelleen nopeaa ja kuvat lyhyitä. Kamera on myös käsivaralla ellen nyt aivan väärin muista. Käsivara tuo kohtaukseen sekavuutta, joka vahvistaa päähenkilömme Driverin mielentilan välittymistä katsojalle. Standardilla ei edelleenkään ole varjoa, mutta se mistä varjo Standardin ylle lankeaa, se onkin mielenkiintoinen kysymys.

Sivu 12

Kun Standard on kuollut ja tilanne oikeastaan lauennut, leikkausrytmi hieman tasaantuu ja kuvat pitenevät. Viimeinen leikkaus perään lähtevään mustaan autoon, joka saapui aikaisemmin parkkipaikalle Driverin odotellessa Standardia ja Blanchea.

Sivu 13

Lyhyesti siis; kohtauksessa päävalona on lähinnä aurinko, jota on luultavasti pyritty vahvistamaan tarpeen vaatiessa muutamilla lampuilla. Aurinko ehtii kuvauspäivän mittaan kiertämään ainakin sen 180 astetta, jolloin varjojen suunta muuttuu paljon ja varjot katoavatkin hetkeksi keskipäivän auringon alla. Leikkausrytmin muutos selkeä kohtauksen edetessä käännekohtaansa ja sen jälkeen rytmi tasaantuu kohtauksen loppuessa.